Retki Turkuun oli ollut Ystävien vierailusuunnitelmassa jo jonkin aikaa. Viime vuonna kohteeksi valikoitui Suomen Merimuseo Kotkassa Ruotsinsalmi näyttelyineen. Tänä vuonna oli sitten toisen valtakunnallisen merimuseon, Forum Marinumin, vuoro. Merenkulun perinteet ovat Turussa vahvat ja ulottuvat pitkälle Suomen historiaan. Myös merellisen museotoiminnan perinteet alkavat varhain, jo 1930-luvulta. Suomen ensimmäinen museolaiva Sigyn hankittiin Turkuun talvisodan aattona 1939. Vuonna 1998 perustettu Merikeskus Forum Marinum on jatkumoa turkulaisille merimuseoille. Merikeskuskonsepti oli tuolloin aikaansa edellä. Haluttiin olla enemmän kuin museo, tavoitteena oli olla merellinen kohtauspaikka ihmisille, merellisille toimijoille ja tapahtumille. Forum Marinum sisältää jo itsessään kaksi museota, nimittäin merenkulun valtakunnallisen vastuumuseon ja merivoimien museon. Merikeskuksen ”pihapiirissä” ovat lisäksi myös Sigyn, Bore ja Åbo Akademin merihistorian laitos. Myös ravintolatoiminta on ollut osa konseptia alkuvuosista alkaen.
Aurinkoisena aamuna 29.5. lähdimme Helsingistä AT-linesin bussilla luottokuljettajamme Mattsin kyyditsemänä kohti Turkua. Aurinko helotti vieläkin lämpimämpänä perillä Turun linnan kupeessa Aurajoen rannalla. Päivämme alkoi auditorio Ruumassa kahdella lyhyellä esityksellä. Hankepäällikkö Ville-Matti Rautjoki Turun museokeskuksesta kertoi Historian - ja tulevaisuuden museon suunnittelun etenemisestä. Turun linnan ja matkustajasataman väliin sijoittuvan uuden museon tavoitteena on kertoa tarinoita Turun ja Suomen historiasta. Tulevaisuudesta kertomisessa on vielä ymmärrettäviä haasteita ratkaistavaksi. Museorakennuksen arkkitehtuurikilpailun tulos julkaistaan lähiaikoina ja sitten vaan rakennustyöt käyntiin, että päästään vierailulle. Voisimme ehkä ottaa uudiskohteen retkisuunnitelmaamme vuodelle 2031.
Kuulimme myös toimitusjohtaja Ulla Teräksen tervetulotoivotuksen ja hyvän esityksen Merikeskuksen kehittämissuunnitelmista tuleville vuosille. Alkavan kesän osalta Tall Ships Races -tapahtuma tuo jälleen kerran kaiken kokoisia purjelaivoja Aurajoen rannoille. Hienoimmasta päästä olevat suuret purjelaivat ovat kylläkin toki jo paikalla, Suomen Joutsen (1902) Merikeskuksen edustan laiturissa ja Sigyn (1887) lähietäisyydellä yläjuoksun suunnassa.
Suomen Joutsenen viiteen elämään (ranskalais- ja saksalaiskaudet, vuodet merivoimien palveluksessa sekä merimiesammattikouluna ja museolaivana) tutustuttiin kahdessa ryhmässä Tuomas Värjön ja Heidi Vanhasen opastuksilla. Tuomaksen opastuksessa painotettiin 1930-luvun nuoren kansakunnan laivaston koululaivavuosia ja Heidin opastuksessa laivan historian kerroksellisuutta kokonaisuutena. Laiva ei ollut vielä avoinna yleisölle, mutta hienoa että pääsimme ”ombord” ja samalla todistamaan laivamestarin johdolla tehtäviä huoltotöitä ennen kesäsesongin alkua.
Sitten olikin lounaan aika Merikeskuksen yhteydessä toimivassa ravintola Göranissa. Ravintolan vetonaulana on purjevene Daphne, jonka Göran Schildt on tehnyt kuuluisaksi monilla lukuisille kielille käännetyillä kirjoillaan. Lounaan lomassa kuulimme Daphnen vaiheista alkaen valmistumisesta Ruissalon telakalla Turussa vuonna 1935 päätyen entisöitynä Forum Marinumin veneen mittojen mukaan remontoituun ravintolatilaan vuonna 2002. Paneuduimme myös Daphnen ensimmäiseen purjehdukseen vuonna 1947. Matka suuntautui Ruotsin ja Tanskan poikki ensin Pohjanmerelle ja siitä Ranskan kanavien kautta Välimerelle ja edelleen Italian Rapalloon. Kirjailija toteutti näin talvisodan rintamalla sisimmässään virinneen lähtemättömän ajatuksen: Jos minä tästä selviän hengissä, purjehdin omalla veneellä Välimerelle. Jotkut meistä käyttivät hyväkseen saamaamme erikoislupaa astua (sukkasillaan) Daphnen kannelle, samalla tuli toki tarkastettua sisätilat. Eräs jäsenemme kertoi lukeneensa kaikki Göran Schildtin kirjat Daphnen matkoista, mutta pääsi vasta nyt kohtaamaan itse veneen.
Ehdimme lopuksi vielä pikaisesti tutustua Forum Marinumin laajaan näyttelytarjontaan kukin kiinnostuksensa mukaisesti. Ehtipä joku käydä museolaiva Borellakin. Tapsimme myös sattumoisin vapaaehtoistyöntekijä Arnoldin, joka auliisti tarjosi tietämystään näyttelyihin ja merenkuluun liittyvistä asioista. Merillä koko työuransa viettänyt Arnold on yksi merikeskuksen ”kanssaihmettelijöistä”, jotka ovat saaneet vuosien mittaan kauttaaltaan hyvää palautetta museovierailta.
Vierailu aloitettiin tervan tuoksuiselta museokaupalta ja sinne se myös päätettiin. Forum Marinumin museokaupan erikoisuus on lattia, joka on tehty Suomen Joutsenen vanhoista kansilankuista. Museokaupat ovat tärkeitä museoilleen niin taloudellisesti kuin imagollisesti. Kestävyys, ekologisuus, vastuullisuus ja paikallisuus yhdistetään museokauppojen tuotevalikoimaan, niin myös Forum Marinumin osalta. Ostosten myötä olimme osaltamme tukemassa näitä tärkeitä asioita. Mainittakoon vielä, että uusi Daphne -postimerkki täydensi muista museolaivoista aiemmin tehtyjä merkkejä, joita on saavissa vain Forum Marinumin museokaupassa.
Toisena kohteena meillä oli Sibeliusmuseo. Betonibrutalismia edustava rakennus valmistui vuonna 1968, mistä lähtien museo on sijainnut nykyisellä paikallaan Turun tuomiokirkon, arkkipiispan virka-asunnon ja Aurajoen läheisyydessä Piispankadulla. Åbo Akademin musiikkihistoriallisen museon perusta luotiin jo 1926. Säveltäjämestari Jean Sibelius antoi nimensä museon käyttöön vuonna 1949. Saimme rinnakkaiset opastukset Sibeliuksen elämään sekä vaihtuvaan näyttelyyn ”Mer än bara gubbar”, jossa on esillä lahjoituksena saatuja taide-esineitä. Suuri osa niistä muotokuvia vaikutusvaltaisista miehistä, jotka ovat tukeneet Åbo Akademin toimintaa. Museossa järjestetään paljon konsertteja, jotka yleensä sisältyvät museon pääsylippuun.
Juuri ennen kuin ”näyttelyähky” oli alkamassa siirryimme naapurissa olevaan Hus Lindmanin kartanorakennukseen, jossa Sibeliusmuseo oli aiemmin toiminut. Ravintola Gräddassa kahvit ja pikkumakeat nautittuamme sekä sopivan tovin vielä pihamaalla seurusteltuamme aloitimme paluumatkamme Helsinkiin.
Suomen Joutsen ja Daphne taisivat olla monen osallistujan mielestä retkemme mieliinpainuvimmat kohteet. Palautteesta päätellen tämäkin matkamme oli onnistunut. Kiitos Forum Marinum ja Ulla Teräs, kiitos Ville-Matti Rautjoki ja kiitos Sibeliusmuseo.
Tapio Maijala, Kansallismuseon ystävien puheenjohtaja
