Retket

Ystävät Hämeen linnanpihalla. Kuva Timo Martola
Hämeen linnassa. Kuva Pii Haikka
Museo Militariassa. Kuva Pii Haikka
Retki Hämeenlinnaan 22.3.2017

 

Pieni matkakertomus

 

Kun saavuimme Hämeenlinnaan, ensimmäiseksi tutustuimme Sibelius – museoon seikkaperäisellä opastuksella Sibeliuksen elämästä. 

Ilmeni,että joukossamme oli retkeläinen, jolla oli ollut Sibeliuksen lasten kanssa yhteisiä leikkejä sekä toinen henkilö, jonka isoäiti oli asunut Borgin, Sibeliuksen isoäidin talossa. Tuohon taloon Jean Sibeliuksen lapsuuden perhe muutti, kun isä - Sibelius kuoli Jannen ollessa vasta kaksivuotias. Kotipiirissä häntä nimitettiin Janneksi.

Lääkäri – isän perhe oli asunut Porvoon seudulla Sibbe – nimisessä talossa, joka muuttui Sibbes - ja viimein Sibelius – muotoon sukunimeksi. Hämeenlinnaan Christian Sibelius muutti lääkärin ammattiinsa perheineen vuonna 1865.

Retkellä lounastimme hyvää torvisienikeittoa Tiirinkoskella. Tilalla kasvatetaan lampaita ja ylämaankarjaa. Heillä on tuotemyyntiä mm. härkäpapuja. Olipa sinne jännittävän kapea tie! Taitava kuljettaja piti ison linja-auton tiellä. 

Emma – oppaan mukana jatkui kiertely Hämeen linnassa, joka perustettiin 1200 – luvun lopulla. Tarkkaa kirjausta ei asiasta ole. Linna rakennettiin kivestä ja myöhemmin tiilestä suuremmaksi. Sitä käytettiin myöhemmin varastona sekä viimeiseksi vankilana. Miehille rakennettiin uusi vankilasiipi, naiset olivat linnan puolella aina 1960 – luvulle asti.

Opas vei meidät ensin vanhan kaivon äärelle, johon oli saatu vesi sisäpihalta sateen valuessa sinne. Kaivo saastui, koska vesi valui suoraan maata pitkin. Mutta olihan olut puhdasta ja puhtia antavaa juomaa! Sitä saivat linnan työläiset neljä litraa päivässä, kun ruokapalkalla elivät.

Lisäksi he saivat kilon leipää päivässä ja viisi paria kenkiä vuodessa.

Työläiset asuivat ahtaasti, 80 henkeä huonetta kohti. Lisäksi he asuivat pimeässä, sillä ikkunoita ei ollut kivijalassa. Jokaiseen huoneeseen väki kulki linnapihan kautta. Näin varmistettiin, ettei ollut linnaan kuulumattomia liikkeellä. Seudun naisiakin oli työssä linnassa. Oli harvinaista, että naiset lähtivät kodin ulkopuolelle työhön.

Oljet laitettiin lattialle vuoteeksi ja nuotio keskelle lämmöksi. Sattuikin usein tulipaloja. Nuotio korvattiin turvallisemmalla hiilipannulla myöhemmin. Työväki asui alimpana arvojärjestyksen mukaisesti. He eivät saaneet nousta ylempiin kerroksiin. Näin ollen linnan kappelikin oli kivijalassa, että he pääsivät jumalanpalvelukseen, johon heidän edellytettiin menevän. Palvelus oli latinaksi. Saarnan ymmärtämiseksi seinille oli maalattu raamatullisia kuvia. Pitkästyttävää taisi olla siitä huolimatta! Tämä ala – kappeli oli myöhemmin linnan leipomona. Seinäkuvat oli kalkittu valkoiseksi, joten niitä emme päässeet ihmettelemään.

Kuljimme myös ylempiarvoisten asuinkerroksissa. Joitain linnan saleja ja uudempaa kappelia käytetään nykyisin juhlatarkoituksiinkin.

Linna ei kulkenut sukuperintönä, vaan kuningas nimitti päälliköt, voudit, linnan isänniksi. He perheineen eivät asuneet linnassa.

Linnaan kuuluu kummitukset. Tarinan mukaan, kun Gustav II Adolf vieraili linnassa 1600 – luvulla, hänellä oli kissansa mukana. Kissa unohtui linnaan ja on ikävissään kummitellut myöhemmin. Herkät kävijät ovat yhä näin todenneet. 40 vuotta sitten, kun linnaa restauroitiin, yön aikana oli ilmestynyt kissan jälkiä lattiaan. Ne olivat hyvin painautuneet lattiatiileen, että mekin ne näimme.

Kummitusjutun jatkeeksi lisään pari tarinaa.

Sääksmäki on lähellä Hämeenlinnaa. Siellä on Hakoisten Linnavuori, joka näkyy lehdettömään aikaan hyvin moottorielle. Tarinan mukaan, kun novgorodilaiset lähestyivät linnaa, he pelästyivät pahan kerran ja kääntyivät takaisin omille mailleen. Linnavuori oli yön aikana jäätynyt. Se kimalteli aamuauringossa kuin lasi. Niinpä linnaan hyökkäävät torjuttiin luonnollisella tavalla. Kiistellään, että Linnavuori olisi ollut Rapolan kannas. Hakoisten kukkula näyttää enemmän vuorelta!

Liisa - retkeläinen kertoi isojaon kartassa olevan kirjoituksen, kun Gustav III kiersi ”Itämaata” Sipoossa. Kartassa lukee: ”Å detta plats åt hans kungliga majestet Gustav den Tredje frukost den 26.6.1775 på bara marken.” Ajatella, kuningas aamiaisti paljaalla maalla!

Retken kirjasi Leena Kontunen