Yhdistyksen historiaa
TIMO SARVILINNA 27.1.2025
KANSALLISMUSEON YSTÄVÄT - YHDISTYKSEN ALKUVAIHEET
Yhdistyksen toimiminta kymmenen vuotta aktiivisena ei ole poikkeuksellinen saavutus.
Kun Kansallismuseon Ystävät on nyt saavuttanut tämän etapin, voitaneen kuitenkin todeta, että yhdistys on osoittanut elinkelpoisuutensa ja saanut juonen päästä kiinni.
Yhdistyksemme ”juuret” ovat itse asiassa tässä rakennuksessa ja tässä salissa, missä me parhaillaan olemme.
Näyttelytoiminnan alku G 18:ssa (2008-2009)
Kun Suomen sodasta ja Porvoon valtiopäivstä tuli kuluneeksi 200 vuotta, Suomessa järjestettiin paljon erilaisia merkkivuosiin 2008 ja 2009 liittyviä aktiviteetteja. Ystäväni Satu Torstila toimi silloin G18-salin tapahtumajärjestäjänä yhdessä Maria Oesch-Feldtin kanssa.
Sadulle syntyi ajatus 1800-luvun alun aikaisen säätyläiskodin lavastamisesta tähän saliin näyttelyksi, joka antaisi mahdollisimman autenttisen kuvan sen aikaisesta virkamies- ja porvarisväen elämänolosuhteista ja maailmankuvastakin täällä pohjoisessa, jonne Napoleonin varjo hyvinkin ulottui.
Suunnitelutiimiin saatiin kolme antiikkialan asiantuntijaa: kamarineuvos Kari-Paavo Kokki sekä antiikkikauppiaat Arthur Aminoff ja Bernt Morelius. Heidän innostuksensa oli vilpitöntä ja vapaaehtoisuutensa arvokasta! He tiesivät, mistä aiheeseen sopivat esineistöt olivat löydettävissä ja osasivat myös pyytää niitä näyttelyyn lainaksi. Lisäksi nämä kolme herraa kouluttivat vapaaehtoisia näyttelyoppaita, joiden panos oli hyvin tärkeä näyttelyn onnistumisessa.
Taloudellista tukea näyttelyn kustannusten kattamiseksi tietenkin myös tarvittiin. Svenska Kulturfonden ja Svenska folkskolans vänner ojensivat muiden muassa auttavan kätensä. Tämän salin käytöstä ei esimerkiksi peritty vuokraa. Jos paikalla on näiden yhteisöjen edustajia, heille lämpimät kiitokset!
Hieno näyttely autenttisine interiööreineen ja esineistöineen oli avoinna yleisölle 1-11.10. 2009. ja herätti paljon kiinnostusta. Kiinnostavia olivat myös näyttelyyn liittyvät luento-ja keskustelusarja sekä kamarimusiikkikonsertti.Yleisön kiinnostus oli palkitsevaa ja siksi mukana olleet toimijat olivat innostuneita jatkamaan näyttelytoimintaa.
Engelin koti-näyttely G18:ssa ( 2012)
Ryhdyttiin tuumasta toimeen. Seuraavaksi alettiin suunnitella Carl Ludvig Engelin kotia kuvaavaa näyttelyä. Engel oli saksalainen arkkitehti, joka oli saanut 1800-luvun alusssa tehtäväkseen suunnitella autonomiselle Suomelle kokonaan uusi pääkaupunki Helsinki silloisen pääkaupungin Turun tilalle.
Engel oli muuttanut Helsinkiin v 1816 ja rakentanut perheelleen talon Bulevadin varrelle, Fredrikinkadun kulmaan. Haastavaksi ideaksi tuli rekonstuoida kopio Engelin kodista tähän samaiseen saliin. Nyt saatiin kuitenkiu faktatietoa käytettäväksi: valokuvia, rakennuspiirustuksia palovakuutusasiakirjoja ja perukirjat, jotka silloin olivat myös käyttöesineiden ja huonekalujen osalta yksityiskohtaisia. Nämä säilyneet asiakirjat olivat avain Engelin kodin autenttisuuteen.
Engelin koti-näyttely oli avoinna tähän saliin rakennettuna tammi-helmikuussa 2012.
Taas vapaaehtoiset näyttelyoppaat saivat uuden innostavan koulutuksen suunnitteluryhmältä ja jälleen järjestettiin myös näyttelyyn liittyvä luentosarja esitelmöitsijöinä mm professorit Matti Klinge, Laura Kolbe ja Henrik Meinander. Lisäksi järjestettiin Engelin suunnittelemassa Helsingin Vanhassa kirkossa näyttelyyn liittyvä konsertti, jossa pianotaiteilija Henrik Sigfridsson soitti 1800-luvun alun musiikkia.
Näyttelyn siirtyminen Kansallismuseoon ( 2012)
Kun Kansallismuseon ja Museoviraston edustajat tutustuivat näyttelyyn, he arvioivat sen kulttuurihistoriallisesti ansiokkaaksi ja syntyi ajatus näyttelyn siirtämisestä Kansallismuseon tiloihin. Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet ja Kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila puolsivat asiaa ja niin kävi, että näyttely siirrettiin G18-juhlasalista ”sellaisenaan” Kansallismuseoon, jossa se oli avoinna 7.3-29.4.2012. näyttelyoppaina samat tottuneet vapaaehtoiset henkilöt. Uusiakin oppaita tuli. Oppaiden työ tiedettiin jo hauskaksi ja mielenkiintoiseksi.
Myös Kansallismuseo halusi hyödyntää heidän innostustaan tarjoamalla tilaisuuksia toimia ”keskustelevina oppaina” muutamissa erikoisnäyttelyissä.
Ystäväyhdistyksen perustamisidea ja-valmistelu ( 2012-
Engelin koti-näyttelyn jälkeen Kansallismuseo järjesti kiitos-
ja evaluointitilaisuuden vapaaehtoisille näyttelyoppaille ja muille G18- näyttelyhankkeiden toimijoille. Tässä tilaisuudessa ehdotin Kansallismuseon ystäväyhdistyksen perustamista ja ehdotukseni sai kannatusta. Samalla läsnäolijoista muodostui luonnostaan perusjoukko ystäväyhdistystä varten.
Yhdistyksen perustaminen ei käynyt kuitenkaan käden käänteessä. Googlailin sääntöjä ja ystäväyhdistysten eettisiä ohjeistoja. Keskustelin asiantuntijoiden ja yhdistysaktiivien kanssa. Akateemikko Päiviö Tommila oli hyvin rohkaiseva ja lupautui tekemään kokouksessa yhdistyksen perustamisehdotuksen argumentteineen.
Perustamiskokouksen valmistelutyöryhmä, johon kuuluivat Kari-Paavo Kokki, Satu Torstila, Bernt Morelius, Elina Anttila ja minä laati kokouskutsun perustavaan kokoukseen.Yhdistyksen sääntöehdotus syntyi kotipiiristäni löytyvän juristin myötävaikutuksella.
Ikävä yllätys oli se, ettei Päiviö Tommila sairauden vuoksi voinutkaan osallistua kokoukseen. Sain hänen tilalleen Museoviraston rakennushistoriallisen osaston eläkkeellä olevan päällikön, Pekka Kärjen, joka teki hyvin valituin sanoin perustamisehdotuksen kokouksessa
Olin tehnyt myös listat mielestäni sopivista henkilöistä puheenjohtajaksi sekä hallituksen jäseniksi.
Puheenjohtajaksi keksin neljä nimeä, hallitukseen parikymmentä.
Soitin ensimmäoselle puheenjohtajaehdokkaalle ja kerroin asiani. Suostumus tuli viipymättä!
Tämä henkilö oli suurlähettiläs Heikki Talvitie. Koska tiesin,että hän on tunnettu ja arvostettu kansalainen ja historiapiireissä vaikutusvaltainen, ymmärsin että muiden hallituksen jäsenten rekrytointi tulee sujumaan ilman suurempia vaikeuksia. Ja niin siinä kävikin.
Perustamiskokous – yli viisi vuotta ensimmäisestä näyttelystä
Tammikuun 29. päivänä 2015 Kansallismuseon auditoriossa pidettiin kokous, jossa puheenjohtajana toimi Timo Sarvilinna ja sihteerinä Ritva Nykänen, päätettiin perustaa Kansallismuseon Ystäväyhdistys
hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Heikki Talvitie ja jäseniksi Pekka Harttila, Kari-Paavo Kokki, Jukka Kurttila, Leena Linnasalmi, Bernt Morelius, Maria Oesch-Feldt, Jukka Relas, Timo Sarvilinna, Seppo Seitsalo, VilleVauhkonen, Pekka Visuri, Maija Toppila ja Satu Torstila sekä päätettiin, että yhdistyksen perustamisasiakirjan allekirjoittavat kokouksen puolesta Heikki Talvitie, Maria Oesch-Feldt ja Timo Sarvilinna.
Toiminnan käynnistyminen
Siitä se lähti! Ensimmäinen varsinainen yhdistyksen kokous pidettiin 7.5.2015 ja sen yhteydessä kuultiin kaksi hyvin mielenkiintoista esitelmää:
Prof Sirkka Ahosen aiheena oli ”Muistin politiikka museoissa”. Hän viittasi myös historian väärinkäyttöön politiikassa erinäisissä maissa.
Prof Matti Klingen aiheena oli ”Menneisyyden merkitys”. Esitelmänsä yhteydessä hän ehdotti, että että Kansallismuseon Ystävät ryhtyisi järjestämään Helsingin Historiapäiviä. Tämä ehdotus ei kuitenkaan ottanut tuulta, koska ei tahdottu ryhtyä kilpailemaan Lahden Historiapäivien kanssa. Nuorella yhdistyksellä ei ehkä silloin olisi ollut riittävää kompetenssiakkaan tällaisen hankkeen toteuttamiseen.
Ahkerina luennoitsijoinamme ovat ollee monet, mm. Henrik Meinader ja Pekka Visuri. Pekan välityksellä olemme myös luoneet suhteet Suomen Geopoliittiseen Seuraan, jonka geopolitiikan historiaa käsitteleviin seminaareihin olemme alusta alkaen osallistuneet.
Tähän päättyy kertomukseni yhdistyksen alkuvaiheista.